050 542 5430 lokoko@lokoko.fi

LoKoKo Bisons–Salon Toverit 77–60, (29–28)

Bisons varmisti lauantaina, ettei sen fanien tarvinnut todistaa yhtään tappiollista kotiottelua syyskaudella. Vuoden 2016 viimeinen kotiottelu Salon Tovereita vastaan päättyi kotijoukkueen juhliin lukemin 77–60.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että kauden ensimmäinen tappio ei ollut lopulta kovinkaan kaukana, sillä SaTo antoi kovimman vastuksen tähän asti. Ilman Jani Kivistä pelannut kotijoukkue ratkaisi ottelun vasta viimeisen neljänneksen aikana.

Bisons aloitti ottelun kankeasti. Hyökkäys oli mielikuvituksetonta eikä puolustaminenkaan oikein maistunut. Salo piti komentoa yllä matsin ensiminuutit. Vasta neljänneksen puolessa välissä kotijoukkue alkoi osoittaa heräämisen merkkejä tempaisemalla 6–0 -jakson ja tulemalla tasoihin. Ensimmäiselle erätauolle mentiin Biisonien seitsemän pisteen etumatkalta.

SaTo ei luovuttanut vaan tuli jälleen mukaan otteluun toisella kympillä. Salolaisryhmä onnistui horjuttamaan isäntien keskittymistä hieman likaisillakin tempuilla (lonkkascreeniä ym.). Biisonien fokus siirtyi tuomarien moittimiseen varsinaisen pelaamisen sijaan. Ottamatta kantaa kritiikin aiheellisuuteen, herpaantunut keskittyminen tuotti lähinnä virheitä ja heikkoa yhden miehen hyökkäämistä. Siitä huolimatta Bisons johti pisteellä pitkälle tauolle mentäessä.

Kolmannella neljänneksellä positiivisinta oli nähdä, että ranteet olivat viimein lämmenneet. Kolmosia otettiin ja ne myös upposivat kummassakin päädyssä. Heittomyllyssä pidemmän korren veti vierasryhmä, joka Petri Niittymäen (11/4/2/1t) ja Jaani Ketosen (11/4/2) suorituksilla kiidätti salolaiset viimeiselle tauolle pisteen johdossa (51–52).

Yksi mies nousi ylitse muiden päätösneljänneksellä, Kyle Reid (16/13/5/3r/1t). Koko ottelun kuin varjojen mailla haahuillut sentteri alkoi viimein ottaa kaivattua roolia myös levypalloissa. Siinä missä hän oli kolmella aiemmalla jaksolla saanut nostettua pari haparoivaa layupia verkkoon, nyt upposi muutama näyttävä donkkikin. Muutama kori nopeista transition-tilanteista ja yht’äkkiä Bisons oli jo seitsemän pisteen etumatkalla. Kun kotijoukkue oli taas johtoon päässyt, ei se halunnut enää paikkaansa luovuttaa. Viimeisten minuuttien urakkaa helpotti salolaisten väsyminen. Pitkään joukkueettaan kannatellut Tanel Niitvalikin (16/6/4) joutui myöntämään pelin menetetyksi.

Bisonsin suurin ongelma halki ottelun oli levypallopeli. Ensimmäisen kympin jälkeen hyökkäyslevysarake näytti pyöreää nollaa eikä puolustuspäässäkään sujunut kauheasti paremmin. Vieraat hakivat nöyristelemättä hyökkäyslevyjä, joten niitä kuuluisia toisen yrityksen korejakin siunaantui. Toki Bisonskin lopulta sai hyökkäyslevypalloja, mutta silti lukema jäi puolta pienemmäksi SaTon vastaavasta (8–16).

Kotijoukkueen junioriosasto oli hieman vaisumpaa kuin mihin on viimeaikoina totuttu. Vinay Parmar (27/6/5/2r) ja Matti Selinheimo (5/3/2) kannattelivat Bisonsia vaikeina hetkinä. Lauantai ei ollut myöskään Emmanuel Jacksonin (6/7/6/4r) päivä, vaikka hän synttäreitään viettikin.

Levypallojen kanssa pitää tehdä töitä, sillä vaikka kotipelejä ei enää tänä vuonna olekaan, on Bisonsilla edessään joulukuussa kaksi vierasmatsia. Leväperäisellä alapelaamisella ei puhdasta tiliä pidetä loppuvuotta, se on varmaa.