Unohtakaa hetkeksi Hurrikaanin finaalipaikka ja Biisonien runkosarjan toinen sija. Upeita saavutuksia molemmat, mutta eivät samassa sarjassa vuoden toistaiseksi sykähdyttävimmän loimaalaisen urheiluteon kanssa. Sillä aikaa kun Suomen urheilutoimitusten ja Loimaan torikäräjien huomio on keskittynyt kahteen Saviseudun huippujoukkueeseen, varjossa on vaivihkaa ollut täysi tohina päällä. Korikonkarien kurainen kakkosjoukkue teki huhtikuun alussa jotain, mistä jokainen uros unelmoi, mutta harvemmin kehtaa sanoa sen ääneen. LoKoKo II, eli tuttavallisemmin Kakkonen, paitsi repi ja raastoi hellästi, myös kuunteli ja pyysi kauniisti – teki siis kaiken mitä tarvittiin ja pääsi kaikkien näiden vuosien myyräntyön jälkeen vihdoin kakkoseen!
Kakkonen teki itse asiassa niin yllättävän uroteon, että noususta tiesi tapahtumahetkellä pelaajien lisäksi ainoastaan kaikissa kotipeleissä lehterit vallannut Kivisen suku. Sekin informaatioähky oli kuitenkin hetkellinen, sillä Kiviset unohtivat koko asian viimeistään seuraavana päivänä.
Pitkälle on siis tultu niistä ajoista, kun Kakkonen pelasi kaikki kotipelinsä vanhempien ja Jaakkolan Karin toivomuksista perjantai-iltaisin Tennishallilla, jotta pelaajat pysyisivät poissa pahanteosta ja hallin lämpötila ainoastaan viisi astetta ulkoilmaa viileämpänä. Ollaan kaukana ajasta, jolloin joukkueen nykyisen päämajan ja -sponsorin paikalla raakkui ahavoitunut Savikukko.
Menestyksen resepti oli lopulta niin yksinkertainen, että on jokseenkin kummallista, että se oli teillä tietämättömillä näin pitkään – nimittäin tolkuton harjoittelu. Loimaan liikuntahallin rytmitajuisen vaksin on kuultu ääneen ihmetelleen Kakkosen työmoraalia. Joukkue harjoitteli kesän maanisen periksiantamattomasti (sisällä), vaikka ulkona oli minkälainen pääkallokeli.
Kakkosen sitoutumisen ilmentymä, manageri, esitanssija, pelaajavalmentaja, reservin sijaisopettaja ja Suomen ainoa Citroen-apostoli Antti Salonen, joka on muun muassa venyttänyt yliopistosta valmistumistaan vuosikymmenellä, jotta olisi parhaassa mahdollisessa terässä juuri ratkaisupeleissä, on samaa mieltä siitä, että joukkueen salama-alku kauteen oli pääasiassa ylenpalttisen harjoittelun ansiota. Kakkonen harjoitteli määrätietoisesti koko kesän, kahdesti.
– Kovan treenin jälkeen voitimme naurettavan helposti kauden kahdeksan ensimmäistä peliä, Salonen muistelee siemaillen Virttaankankaan tekopohjavettä nousun kunniaksi järjestetyssä cocktail-tilaisuudessa Poliisien mökin alasaunan terassilla Säkylässä.
Pelikausi ei kuitenkaan ollut pelkkä sankaritie. Kuten kaikissa elämää suuremmissa urheiluklassikoissa, myös Kakkoselle sattui kauden keskivaiheilla pakollinen kompurointi. Joulutauolla joukkueen pelisysteemi alkoi repeillä ja tammikuussa iski tappiokierre. Pelaajista monet sairastuivat läheisen kanssakäymisen seurauksena kausittaiseen myyräkuumeeseen, varastotyökiireet painoivat ja joku sai vahingossa mehua silmään. Salosen mukaan kuopasta ei olisi noustu ilman sarjan suurinta, viidentoista pelaajan rosteria. Laajan materiaalin ansiosta kauden tärkeimpiin vieraspeleihin saatiin jalkeille kokonainen viisikko.
Onneksi helmikuussa esitellyt maan hallituksen elvytystoimet ja joukkueenjohdon hyökkäävä keppi-porkkana-linja toimivat. Varsinais-Suomen ja Kakkosen työttömyys väheni selvästi, ja parin kuukauden velttoilun jälkeen yli kymmenen aggressiivista peluria saapui taas viikosta toiseen riitelemään Lopsin kanssa harjoitusvuoroista. Keskinäiset pelifilosofiset erimielisyydet hälvenivät, ja vaimaripaitainen vareksenpoikanen lähti uudelleen lentoon.
Konkreettisin esimerkki vaikeuksien voittamisesta oli läntisen alueen kolmosdivisioonan ehdottomasti niljakkaimman joukkueen Kesäterän lyöminen kotiareenalla maaliskuussa yli 20 pisteellä. Kahdeksan Kivistä hurrasi katsomossa, kun Tepi kaapi irtopalloja, Epe nakkaili kolkkeja, J. Kivinen soitti forte fortissimossa suuta, Taikuri taikoi Sirénin ja Lepolan iloksi hatusta rusakoita, Saario kostutti vastustajat, Ollikainen ajatteli tulevaa formulakautta, Ise ehti melkein puolustamaan, Salonen kiitteli Kaijaa, Harria ja Levaria luontevasta toimitsijantyöstä ja Veskukin teki ruokaa. Dantzler ei ollut paikalla, mutta pelote oli läsnä.
Kesäterä tylsyi jo ensiminuuteilla ja ruostui epäkuntoon kolmannella jaksolla. Viimeistään tässä vaiheessa pelaajat tajusivat, että Kakkosen kevätpöhinää ei loiventaisi mikään, ei edes Bar Edgarin hinta-laatu-suhteeltaan erinomainen kohmelonkarkottaja asiantuntevasti ja ystävällisesti tarjoiltuna.
Kakkosen kuuma kevät houkutteli internetin koripallofoorumit täyteen poikkeuksellisesta lämpötilasta äimistyneitä pahanilmanlintuja ja menestyksen taivaallisen onnenkantamoisen piikkiin pistäneitä jeesustelijoita.
Joukkueenjohtaja Salonen vastaa panetteluun vastaansanomattomalla Loimaan yhteiskoulussa opitulla lyhyen matematiikan oppimäärällä.
– Läntisessä kolmosdivarissa on kaksi lohkoa, joista kummankin kaksi ensimmäistä karsii noususta. Lohkon paras kohtaa toisen lohkon kakkosen ja voittaja nousee. Me sijoituimme upeasti oman lohkomme kolmanneksi, mutta koska ykkönen ja kakkonen eivät halunneet nousta, saimme ykkössiidin ja karsintavastustajaksi toisen lohkon kakkosen. Koska nekään ei halunneet nousta, voitimme kaikki! Onnella, säkällä tai lykyllä ei ollut niin mitään tekemistä tämän asian kanssa, Salonen perustelee korottamatta ääntään.
Asia on selvää pässinlihaa, sillä Loimaan tuleva matematiikan, fysiikan, ja orgaanisen kemia nobelisti Teemu Saario nyökyttelee hyväksyvästi taustalla.
Divisioonanousun myötä Kakkosen pelaajabudjetin on kasvettava roimasti, koska poliisin budjettileikkausten takia Ise Seppäkoski ei saa enää lähteä päivystysvuoroista ennen täyttä aikaa pelireissuille ilman erillistä korvausta kihlakunnalle. Joukkueenjohdon mukaan sponsorineuvottelut ovat kuitenkin hyvässä vauhdissa. Kiikarissa on erityisesti skandinaavinen pannuhuoneiden valmistaja. Myös nimen muuttamisesta vieläkin seksikkäämpään ja mahdollisesti vieraskieliseen on keskusteltu. Toistaiseksi eniten kannatusta seuran johtokunnassa on kerännyt ”Kurittulan koulun matonpesupaikan puumat”.
Kakkonen kiittää nöyrimmästi kaikkia kannattajiaan ja tukijoitaan menneestä kaudesta ja juhlii sarjanousua joka viikonloppu ensi kauden alkuun asti niin kuin pelaa – täysillä!