Lähdimme kohti Kouvolaa perjantaina kahden joukkueen voimin. Minipoikien lisäksi bussissa istuivat myös C-pojat. Vanhemmistakin saatiin mukaan hyvä kannustusporukka. Minipojilla oli ensimmäinen peli heti samana iltana klo 21.00. Mielenkiinnolla odotimme millaisen esityksen pojat antaisivat noin myöhään illalla. Matka eteni rattoisasti mobiiliviihteen parissa ja Nastolassa pidimme kunnollisen tauon, söimme hyvin perunamuusit lihapullien ja nakkien kera. Vielä oli edessä tunti ajomatkaa ja latautuminen illan peliin oli alkanut. Valmennustiimi toivoi hiljaa mielessään etteivät pojat ahmineet hyvää sapuskaa liiaksi.
Perillä Kouvolassa kävimme pikaisesti ilmoittautumassa Kouvojen korispyhätössä, Mansikka-ahon urheiluhallilla, elikkäs tuttavallisemmin Manskarilla. Manskarin pihalta loistava kuskimme Kurpan Petri kaarsi kohti Haanojan Haalia, minipoikien pelipaikkaa.
Hyvän alkulämmön jälkeen pojat olivat valmiina turnauksen ensimmäiseen peliin. Vastaan asettui helsinkiläinen Pantterit. Peli lähti hienosti käyntiin, tilanne ensimmäisen jakson jälkeen oli meille 11-5. Tokalla jaksolla pojat tekivät vain kuusi pinnaa, mutta saivat pidettyä puolustuksen tiiviinä, eivätkä Pantteritkaan saaneet aikaiseksi kuin vaivaiset 4 pistettä. Puoliajalla pojat saivat ansaitsemansa kehut ja valmennus katsoi parhaaksi antaa taktisesti viisaat ohjeet kahdelle viimeiselle jaksolle: Jatkakaa pojat samaan malliin! Joukkue teki kuten toivoimme ja pelin päätyttyä lopputulos meille 31 – 23. Hieno aloitus turnaukselle!
Ensimmäinen peli siis takana ja pojat täynnä virtaa ja energiaa ja kello noin 22.00. Suunnitelma loppuillalle olisi saada joukkue suihkuun ja iltapalalle, majoituskoululle ja kaikkien sihinöitten ja suhinoitten, lisättynä muutamalla hihityksellä, jälkeen nukkumaan. Tämä taisikin onnistua joskus puolen yön aikaan. Noh, onneksi seuraava peli oli lauantaina vasta klo 11.00.
Voitettuamme ensimmäisen pelin, oli meillä kolmen joukkueen lohkossa jo hyvät saumat lohkon kakkospaikalle. Seuraavana vastassa oli Keskisen alueen 1. divarin kakkosijaa pitävä HoNsU. Vastustaja oli tällä kertaa astetta kovempi ja pojat eivät heti alussa saaneet oikein pelifiilistä päälle, tulos ekan jakson jälkeen LoKoKo 4 HoNsU 8. Pikaisella erätauolla pidimme pienen palaverin poikien kanssa puolustuksen merkityksestä, eli ts. ”Nyt loppuu se seisoskelu, jalkaa liikkeelle puolustuspäässä!”
Taas pojat tekivät kuuliaisesti mitä käskettiin ja peli alkoikin kääntyä eduksemme. Puoliajalla tilanne oli hyväksemme 16-14. Kolmas jakso jatkui tasaisena vääntönä, pojat onnistuivat kuitenkin tekemään pari pinnaa enemmän, eli viimeisen neljänneksen alkaessa 4 pinnaa meille hyvää. Peli jatkui tiukan tasaisena loppuun asti ja onneksi tuo 4 pisteen hyvä säilyi loppuvihellykseen asti. Olimme ottaneet toisen voiton ja samalla voittaneet alkulohkomme! Paremmin ei homma olisi voinut alkaa. Vielä kun kuulimme, että C-poikien pelit olivat sujuneet samaan malliin, olimme lievästi sanottuna tyytyväisiä, ehkä jopa hieman ylpeitä suorituksistamme.
Päivän toinen peli oli sitten jo ns. puolivälierä, eli voittamalla RieMun olisimme turnauksessa jo neljän joukossa. Saimme odottaa tuota peliä iltaan asti, sillä ottelu alkaisi vasta klo 19.00. Oikeastaan se oli ihan mukavaa, sillä ehdimme katsomaan näin yhden C-poikienkin pelin. Sitä peliä olikin kiva katsella, C-pojat voittivat vastustajansa KTP:n vahvalla pelillä.
Turnauksen kolmas peli alkoi hermostuneesti, syötöt olivat huonoja, palloa pistettiin korin altakin ohi ja tähän asti hyvin uponneet vaparitkin antoivat odottaa itseään. Puoliajalla tilanne nihkeän tuskainen: RieMu johti peliä 16-11. Tässä kohtaa valmentaja olisi voinut antaa kuluneen kommentin: ”Emme olleet valmiita peliin…” Kahdelle viimeiselle jaksolle pojat lähtivät mielessään vain ja ainoastaan: PUOLUSTAMINEN! Ja kas kummaa, ottelu kääntyikin meille aivan totaalisesti. Pakkipäässä alkoivat jalat liikkua ja pääsimme katkomaan syöttöjä, saimme muutamia hyviä riistoja ja nopeita helppoja koreja. Kaksi viimeistä jaksoa meille murskaavasti 28-12 ja koko peli 39-28. Kolmas voitto ja olimme turnauksessa neljän joukossa!!
Loppuilta sujui iloisissa merkeissä ja kun pojista kukaan ei maininnut kisadiskosta mitään, emme me vanhemmatkaan asiaa ottaneet puheeksi. Joten valot sammuivat luokassa klo 22.00 ja pojatkin hiljenivät, pakollisten iltakihinöiden jälkeen, aika pian.
Sunnuntain ensimmäinen peli olikin sitten välierä, eli tarjolla oli voitolla paikka finaaliin ja tappiolla pääsisi vielä koittamaan pronssisia mitaleja. Hienointa oli se, että C-poikien joukkue oli aivan samassa tilanteessa. LoKoKon molemmat joukkueet sarjoissaan neljän joukossa, loistavaa!
Vastustajamme oli oman lohkonsa voittanut HNMKY Black. Otimme poikien kanssa taas hyvät alkulämmöt, mutta jotenkin tuntui, että pojista huokui sellaista ylimääräistä jännitystä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että pelasimme turnauksessa siihen asti huonoimman pelimme. Tilanne puoliajalla namikalle 40-13. Peli oli ohi. Saimme lopussa hieman juonesta kiinni, mutta lopputulos masentavasti HNMKY Black 65 – LoKoKo 31. Pelin jälkeen pojat kuuntelivat pettyneinä kostein silmin kun valmentaja yritti luoda uskoa siihen, että emme ole näin huonoja, vaan pystymme huomattavasti parempaan esitykseen. Harmitusta riitti pukuhuoneeseen asti, mutta suihkun jälkeen alkoi joukkueesta löytyä taas iloisempia ilmeitä, pronssipeli olisi vielä jäljellä ja mitaleihin siis mahdollisuus. Ennenkaikkea yksi peli jäljellä näyttää, että pystymme parempaan esitykseen. Kaikki kunnia kuitenkin Helsingin pojille, he olivat hyviä.
Turnausviikonloppu huipentui siis meidän osaltamme pronssipeliin Vantaan Pussihukkia vastaan. PuHu oli voittanut oman lohkonsa ja hävinnyt oman välieränsä Helsingin Namikan toiselle joukkueelle vaivaisella pisteellä. Heti pelin alusta näki, että pojat olivat tulleet näyttämään parasta osaamistaan. Myös vanhempien kannustusjoukot olivat päättäneet lyödä kaiken likoon! Kovan kannustuksen, valmentajan huudon ja muun mekastuksen keskellä pojat pelasivat tasaisen ensimmäisen jakson, tilanne meille 6-4. Toisella jaksolla PuHu pääsi kovilla ajoilla puolustuksemme läpi korille ja peli alkoikin kääntyä heille. Tilanne puoliajalla 15-11. Puhuimme poikien kanssa siitä kuinka olimme aikaisemmissakin peleissä tulleet takaa ja ohitse. Kolmannen jakson joukkueemme puolusti taas raivoisasti ja annoimme vastustajalle vain 4 pistettä. Olimme siis lähes tasatilanteessa viimeiselle jaksolle lähdettäessä. Peli eteni kohti loppua meilkeinpä kori korista, kuitenkin niin, että vastustaja onnistui lopussa hieman paremmin ja hävisimme lopulta kovan taistelun jälkeen kolme pistettä: 24-27. PuHu vei pronssimitalit ja meidän pojat jäivät ns. nuolemaan näppejään. Pelin jälkeen fiilikset pikkuhiljaa kuitenkin paranivat. Olimme sentään hienosti neljänsiä kovatasoisessa turnauksessa. Lähdimme kotimatkalle mielessämme ajatus, että joku kaunis päivä tällaiset tasaiset ottelut kääntyvät meidän voitoksemme.
Erittäin mukava turnaus ja sinänsä hauska homma, että molempien joukkueiden taival turnauksessa eteni aivan saman kaavan mukaisesti, nimittäin C-pojatkin saivat sitten lopulta neljännen sijan. Ehkäpä taas ensi vuonna lähdemme Kouvolaan ja sillä kertaa otamme ne mitalit sieltä mukaamme.
Erityinen kiitos vielä tähän loppuun kuskillemme Petrille!
– Marko –