Minipojat starttasivat lauantaiaamuna kohti Perniötä viettääkseen viikonlopun koripalloilun merkeissä OP-Pikkujättiturnauksessa. Joukkue saatiin kasaan lähes kokonaisuudessaan. Ainoastaan Elmeri ei päässyt mukaan, joten poikia pakattiin autoihin kasseineen ja pusseineen yhdeksän kappaletta: Eemeli, Juuso, Teemu, Juho, Kimi, Saku, Jere, Joni ja Petteri vahvistettuna muutamalla vanhemmalla ja monissa turnausliemissä keitetyllä valmennustiimillä.
Perniön Pikkujätti on järjestetty 23 kertaa ja suurin osa pojista oli nyt mukana jo kolmatta kertaa. Samalla myös viimeistä kertaa. Perniön turnaus kun järjestetään vain mikro- ja mini-ikäisille. Perniö on mukava pikkukaupunki, jossa on hyvät puitteet järjestää koristurnaus pienimmille junnuille. On hyvät salit, maistuvaa ruokaa ja asiansa osaavia tuomareita. Majoituskin oli taas hoidettu hienosti, joukkueemme sai kaksi koululuokkaa yöunia varten, joten ei valittamista siinäkään, päinvastoin.
Turnauksen otteluohjelma minipoikien kilpasarjassa sisälsi meille neljä peliä. Ensimmäinen pelimme oli lauantaina klo 11.00 Namika Lahtea vastaan. Turnauksessa peliaika oli 2 x 15 minuuttia ns. ”juoksevaa aikaa”, tehokasta vain toisen jakson kolme viimeistä minuuttia. Pelimme ja samalla koko turnauksemme lähti mukavasti liikkeelle, pojat puolustivat tiukasti korinalustaamme ja pääsimme välillä nopeasti kääntämään peliä hyökkäykseen ja teimme muutamia näyttäviä koreja. Pojat juoksivat ja syöttivät nopeasti palloa eteenpäin ja tilanne ensimmäisen jakson jälkeen meille 21-16. Toinen jakso meni jokseenkin samaa rataa, Lahti pysyi pelissä mukana hyvällä heittopelillä. Lopputulos meille 39-32. Tiukka peli ja ansaittu voitto. Pisteet : Eemeli 7, Joona 10, Teemu, Juho 2, Kimi 2, Saku 6, Jere 2, Petteri, Joni 10.
Ensimmäinen peli takana, majoittuminen suoritettu, vähän syömistä ja ”latautuminen” päivän toiseen peliin oli alkanut. Seuraavaksi vastaan asettui Salon Vilpas, tuttu vastustaja Läntisen alueen 1-divarista. Pelissä alkoi olla jo hieman panosta, voittamalla Vilppaan varmistaisimme finaalipaikan, kun Lahti oli hävinnyt pelinsä Perniötä vastaan. Vilpas oli, muutaman pitkän pojan puuttuessa, hyvin samanlainen vastus kuin Lahtikin, joten peli lähti liikkeelle lähes identtisesti. Puolustimme tiiviisti ja pääsimme taas juoksemaan ja parilla hyvällä syötöllä olimme jo hyökkäyspäässä korinteossa. Eka jakso meille 27-18. Toisella jaksolla pojat lisäsivät vain vauhtia ja Vilppaan peli meni ehkä liikaa kahden pelaajan keskinäiseksi pallotteluksi, toisin kuin me pystyimme ratkaisuihin laajalla rintamalla. Lopputulos LoKoKo 60 – Vilpas 33. Pisteet: Eemeli 8, Joona 7, Teemu, Juho 2, Saku 17, Kimi 2, Jere 6, Petteri 4, Joni 14.
Illalla kävimme vielä katsomassa Salossa Korisliigaa, ja sielläkin loimaalaiset olivat vahvempia. Ensimmäinen turnauspäivä oli hieno: kaksi peliä, kaksi voittoa, paljon hyviä suorituksia ja onnistumisia.
Sunnuntaina oli sitten tulossa kaksi peliä perniöläisiä vastaan. Alkusarjan viimeinen peli klo 12.00 ja sitten vielä finaali klo 17.00. Kolmannessa pelissä haimme siis vähän asetelmia päivän päänäytöstä varten. Ottelu alkoi tasaisesti ja eteni kori korista, joten puolimatkan krouvissa tilanne oli Perniö 23 – Loimaa 24. Molempien peli oli aikalailla samantyylistä, jämäkkää korinaluspeliä molemmissa päissä ja rohkeita ajoja puolustuksen sisään. Toisella jaksolla Perniön kovin pelaaja istui paljon penkillä ja meidänkin avausviisikon pojista neljä istui lähes puolet jaksosta vaihtopenkillä. Saimme pikkuhiljaa eroa pistetauluun ja lopussa vielä hurjalla prässillä muutaman helpon korin. Peli ohi ja kolmas voitto tuloksella Peu Basket 32 – LoKoKo 53. Pisteet: Eemeli 6, Joona 12, Teemu, Juho 8; Saku 6, Kimi 2, Jere 6, Petteri, Joni 13.
Turnauksen loppuhuipennus lähestyi. Kävimme vielä syömässä, luovutimme majoitusluokkamme pois ja pakkasimme matkalaukut autoihin ja suunnistimme vielä viimeisen kerran Perniön liikuntahallille. Katselimme rauhassa pronssipelin, jonka sitten lopulta voitti Salon Vilpas. Pojat kannustivat kovasti salolaisia ja kävivät onnittelemassa pelin päätyttyä Vilppaan poikia pronssimitaleista. Fiksua toimintaa!
Jännitys alkoi tiivistyä. Kello huiteli neljää ja kävimme hakemassa poikien kanssa raitista ilmaa ennen hikisiä pelivermeitä. Pihalla pojat päättivät pelata vielä yhden hyvän pelin ja valmennustiimikin siirtyi sisälle luottavaisin mielin. Finaalipeli olikin sitten jotain sellaista mitä pojat eivät vielä aikaisemmin olleet saaneet kokea. Täysimittainen kenttä, kuuluttaja, pelaajaesittelyt ja vierasjoukkueen fiilis kotijoukkuetta kannustavan yleisön huutomyrskyssä. Tulossa oli varmasti ikimuistoinen peli pojille ja miksei jo lähes kaikenkokeneelle (heh, heh…) valmennustiimillekin.
Kaikesta huolimatta, tai ehkä siitä syystä, peli lähti mukavasti käyntiin. Saimme 6-0 alun otteluun, juoksimme kenttää hyvin ja syötimme edelleen palloa nopeasti eteenpäin. Sitten pääsivät perniöläisetkin peliin mukaan, saivat meidät kiinni kotiyleisön kannustaessa raivoisasti omiaan. Ensimmäinen jakso eteni kohti loppuaan molempien tehdessä pisteitä, tosin vähänlaisesti verrattuna aikaisempiin peleihin. Puoliaikatulos meille 12–11. Virheitä ei vielä tähän mennessä ollut kertynyt kenellekään kuin muutama. Kaikki siis edelleen mahdollista. Mutta toisen jakson edetessä jostain syystä emme vain saaneet samanlaista pelifiilistä aikaiseksi kuin aiemmissa peleissä. Pikkuhiljaa syöttäminen kävi koko ajan vaikeammaksi, meille tyypillistä vahvaa korinaluspeliä emme saaneet oikein missään vaiheessa kulkemaan ja Joonan saadessa viidennen virheensä kuutisen minuuttia ennen loppua, tuskahiki valui vuolaasti valmennustiimin punoittavilla kasvoilla. Virheiden lisääntyessä Perniö pääsi rokottamaan meitä toisella jaksolla vapariviivalta viidellä pisteellä meidän kahta vastaan. Vapaaheitot olivatkin pelin loppupuolella ratkaisevassa asemassa. Me saimme yhdeksästä mahdollisesta sisään viisi. Perniön pojat heittivät 24:stä 10 sisään.
Peli eteni tuskaisan tasaisesti varsinaisen peliajan loppuun asti. Tilanne Perniölle 26–25, peliaikaa oli jäljellä enää neljä sekuntia, kun pääsimme vielä hyökkäämään aikalisän jälkeen. Pallo sivurajalta sisään, syöttö ja pallo Sakulle, joka ajoi sisään kauheaan sumppuun. Kuului vihellys, ja tuomari oli puhaltanut puolustajan virheen. Kellossa aikaa 0,9 sekuntia ja kaksi vapaaheittoa meille. No niin. Katsomosta kuului kaamea huuto ja vihellys, Saku vapariviivalla ja kaikki auki pelin lopputuloksen kannalta. Ensimmäinen heitto ohi ja toinen sisään ja kas kummaa ottelu ei ollutkaan vielä ohi. Peli jatkui kolmen minuutin jatkoajalla. Noh, tuon kolmeminuuttisen aikana ei meiltä oikein sujunut mikään, saimme aikaiseksi kolme pistettä vastustajan kahdeksaa vastaan. Summerin soidessa finaali oli päättynyt kirvelevään tappioon kotiyleisön hurratessa omiensa voittoa. Väsyneet pelaajamme saivat pettyneenä, silmät hieman vettyneinä hopeamitalit kaulaansa. Turnaus oli ohi. Finaalin lopputulos 29-34 ja pisteet: Eemeli 4, Joona 7, Teemu, Juho, Saku 11, Kimi, Jere 5, Petteri, Joni 2
Viimeisen pelin lopputuloksesta huolimatta turnaus oli hieno esitys pojilta. Peli kulki aika-ajoin todella näyttävästi, ja pisteitä pystyttiin tekemään laajalla rintamalla. Puolustaminen maistui koko joukkueelle, kaveria autettiin, kun se oli tarpeen ja vapaa-aika pelien välillä oli mukavaa yhdessäoloa. Pojista on tullut joukkue isolla J:llä, ja tämänkaltaiset turnaukset vain kasvattavat jo ennestään hyvää joukkuehenkeä. Ja eiköhän ne hopeiset mitalitkin ala jo tuntua ihan mukavilta.
Kiitos hienosta turnauksesta PeU-Basketille, pojille, taustajoukoille ja valmennustiimikin voi paiskata kättä tyytyväisenä, tosin kahden perättäisinä vuosina kärsityn finaalitappion jälkeen ehkä hieman ”Katajamaisissa” tunnelmissa…
Päätämme siis täältä tähän, näihin kuviin ja tunnelmiin.
